| s-1
| “Kalevala” kuččuu ativoih. |
| s-2
| Koko Venäjän eeppisien kulttuurien kilpailufestivali on ilmotettu Karjalašša. |
| s-3
| Kilpailufestivali järješšetäh Eeppini forumi 2017 – Venäjän kanšaneepossat ativoissa ”Kalevalan” luona -projektin rajoissa, mi on omissettu starinankertojan Irina Fedosovan 190-vuotispäivällä ta folkloristin Elias Lönnrotin 215-vuotispäivällä. |
| s-4
| Šen tarkotukšena on Venäjän kanšojen eeppisen perinnön šäilyttämini, elvyttämini, kehittämini ta popularisointi. |
| s-5
| Toimehpivon järještäjät – Venäjän valtijollini Polenovilla nimetty rahvahanluomistyön talo ta Karjalan kanšallisien kulttuurien keškuš – kučutah festivalih rahvahan- ta folkloriteatterija, tanšši-, laulu- ta musiikkikollektiivija šekä yksityisesiintyjie. |
| s-6
| Omatoimiset artistat Moskovašta, Murmanskista ta Tulašta, Tverin, Orlovin, Vologdan ta Arhankelin alovehilta, Sahan (Jakutija), Mari Elin, Udmurtijan ta Komin tašavalloista, Krasnodarin šeuvulta jo ilmotettih meininkistä tulla Karjalah. |
| s-7
| – Myö toivomma, jotta meijän kuččuh vaššatah starinankertojat ta guslinšoittajat, jotta kaččojat šuahah nähä vanhanaikasien rahvahantapojen rekonstruointie, koroššetah järještäjät. |
| s-8
| Kilpailun enšimmäiseššä vaihiešša ošanottajat työnnetäh omie anomukšie ta videota ohjelman kera KT:n Kanšallisien kulttuurien keškukšen atressilla (185035, Petroskoi, Leninin katu, 2) tahi šähköpoštilla (Eeppisien kulttuurien kilpailu-festivali -merkillä) šulakuun 21. päiväh šuaten. |
| s-9
| Ulkovaihien tulokšet ilmotetah www.etnocenter.ru -saitilla. |
| s-10
| Parahat kollektiivit ta esiintyjät otetah ošua Eeppini forumi 2017 – Venäjän kanšaneepossat ativoissa ”Kalevalan” luona -projektin loppukonserttiloissa 23.–25. kešäkuuta Petroskoissa ta Aunukšešša. |
| s-11
| Lisätietuo: Ledn’ova Tatjana Aleksandrovna, Kanšallisien kulttuurien keškukšen varajohtaja. Kanšallisien kulttuurien keškukšen rahvahanluomistyön ošašto. |
| s-12
| Hilluo keryämäššä. |
| s-13
| Iltasin myö istuma kiukualla ta miun tuatto Kirilä kerto meilä, omilla lapšillah, mitä hiän ruato pienenä olleššah. |
| s-14
| Nyt mielelläni muistelen niitä tuaton kertomukšija. |
| s-15
| Eryähänä huomenekšena Iro-muamo läksi hilloh ta otti pojan kerallah. |
| s-16
| Kirilällä oli šiih aikah nellä vuotta. |
| s-17
| Oli kirkaš huomeneš. |
| s-18
| Lämpimäšti paisto päivyä, linnut vičerrettih. |
| s-19
| Muamo noššatti pojan. |
| s-20
| Hyö šyötih, pantih evähät pikkaraiseh tuohikesselih, otettih tuohiset ropehet, muamo šuuremman, a poika kopran kokosen. |
| s-21
| Pojan tuatto hyreyty nakruh ta virkko: |
| s-22
| – Ottakkua puukko varalta, jošpa šitä tarviččou. |
| s-23
| Poika vaštasi: |
| s-24
| – Myö emmä mäne kalalla, kun hilloh šuolla. |
| s-25
| Muamo kuiteski pani kesselih veičet ta hyö lähettih matkah. |
| s-26
| Molommilla jaloissa oli kippuran’okkaset piekšut. |
| s-27
| Pojan tuatto oli ne ommellun. |
| s-28
| Šuo oli puolen virššan piäššä koista. |
| s-29
| Šinne vei kaitani meččätie. |
| s-30
| Harvoin vet šinne oli käyntie, vain hillon aikah. |
| s-31
| Hyö tultih šuon laitah, heitettih kesseli tiellä. |
| s-32
| Muamo šito okšah valkien paikan, jotta rutompah löytyä tie. |
| s-33
| Hyö otettih ropehet ta lähettih šuolla. |
| s-34
| Hilluo šai poimie šuorah šuon laijašta, ne oli melko šuurie ta mehövie, melkein kaikki keltasie, kypšie. |
| s-35
| Šejašša šattu vielä ei täyšin kypšie, rušappoja, niitä poika mielelläh pureškeli. |
| s-36
| Hyö kerättih ahkerašti ta ruttoh aštiet oltih täyvet. |
| s-37
| Hyö tultih šuon laitah, nouštih tiellä, missä oli kesseli, ta ruvettih šyömäh. |
| s-38
| Šiitä hyö vähäsen leväheltih. |
| s-39
| Šyönnin jälkeh muamo kisko tuohta ta luati vielä kakši rovehta, ičelläh ta pojalla. |
| s-40
| Hiän luati niihi pankat koivun vičašta. |
| s-41
| Šiitä hyö tuaš lähettih hilluo poimimah. |
| s-42
| Hyö mäntih loitommakši šuolla, a šielä marjua niin kun ois valettu. |
| s-43
| Ropehet terväseh täytyttih. |
| s-44
| Hyö tuaš vietih ne kesselin luo. |
| s-45
| Muamo jo ois ni kotih lähten, ka poika tahto kerätä lisyä, jotta ois mitä kertuo koissa. |
| s-46
| Muamo tuaš kisko tuohta ta luati nellä rovehta. |
| s-47
| Hyö otettih matkahaš ne ta vähäsen eväštä. |
| s-48
| Enšimmäiset ropehet täytyttih poikkoseh. |
| s-49
| Hyö leväheltih mättähällä ta šyötih evähie. |
| s-50
| Poika oli kiinnoštun hillon poimentah, hiän otti viimesen ropehen ta šamašša alko kerätä. |
| s-51
| Muamo oli jo vaipun, ka kuitenki hiän nousi pistyh ta mäni pojalla jälkeh. |
| s-52
| Viimesie ropehie hyö kerättih pitemmälti, šentäh kun oli jo vaivuttu. |
| s-53
| Poika täytti ropehen rutompah. |
| s-54
| Hiän keräsi vielä muamolla pari koprallista. |
| s-55
| Vaikka koprah šopi vain kakši hilluo, ka šeki oli apuo. |
| s-56
| Šuolta molommat kannettih kakšin ropehellisin hilluo. |
| s-57
| Tiellä tultuoh hyö leväheltih ta šyötih loppuset evähät. |
| s-58
| Poika tuškistu, mitein hyö viijäh hillot kotih, kun heilä on vain kakšin käsin, a hillorovehta on kahekšan. |
| s-59
| Muamo leikkasi koivušta nellä keppie ta kahekšan viččua. |
| s-60
| Hiän vuoli kepit šiliekši, molompih päih heitti pienet koukut. |
| s-61
| Šiitä hyö kuoritettih hienot vičat ta lujah šivottih ropehet keppijen päih, niin jotta ne ei luiskahettais. |
| s-62
| Muamo nošti pienemmät niistä pojan olkapäillä. |
| s-63
| Keppijen alla hiän pani koivun lehtie, jotta ne ei painettais olka-päitä. |
| s-64
| Ropehet roikuttih keppijen päissä. |
| s-65
| Šiitä muamo nošti omat ropehet olkapäilläh. |
| s-66
| Šiitä hyö kačahettih toisihis ta hyrähettih nakruh. |
| s-67
| Poika kummekši tätä, šentäh kun hiän enši kerran näki, mitein voit kantua nellä rovehta kerralla. |
| s-68
| Ei hyö keritty pitälti aštuo, kun tuatto jo tuli heitä eččimäh. |
| s-69
| Tuatto otti kaikki hillot, muamolla kannettavakši jäi vain tyhjä kesseli. |
| s-70
| “Kalevalan” uuši istorija. |
| s-71
| Aikasemmin Oma Mua -leheššä kirjuttima šeikkailupelilöistä ta šiitä, jotta olis mukava ošallistuo šeikkailupelih karjalan kielellä. |
| s-72
| Nyt voimma šanuo, jotta šemmoni šeikkailupeli on, še liittyy karjalan kieleh ta kulttuurih ta šitä voit pelata karjalan kielellä. |
| s-73
| Tuiskukuun 27. päivänä Kanšallisien kulttuurien keškukšešša myö pelasima Kalevala- šeikkailupelie, kumpasen kekši Anna Nesterenko. |
| s-74
| Pelin vetäjänä oli Kalevala Open -projektin johtaja Irina Rinkevič. |
| s-75
| Šeikkailupeli oli pietty yhteistyöššä Karjalan Rahvahan Liiton kera. |
| s-76
| Tätä Kalevala-šeikkailupelie pelattih jo kymmenenteh kertah ta oli hyvin simvolista, jotta peli oli järješšetty juuri Kalevalan päivän kunnivokši (28. tuiskukuuta). |
| s-77
| Pelih ošallistu 14 henkie. |
| s-78
| Kaikin oltih Kalevalaeepossan hahmojen rooliloissa: kuuši naista ta viisi mieštä šekä kolme haltijua – piähenki Ukko, ilmanta vejenhaltija Ilmatar ta mečänhaltija Hiisi. |
| s-79
| Myö pelasima venäjän kielellä, ka toičči kennih šano pari šanua karjalakši. |
| s-80
| Enšin myö valiččima ičellä kortit, mih oli kirjutettu meijän hahmot ta tehtävät, mitä meijän piti šuorittua. |
| s-81
| Korttijen lisäkši šaima tarvittavie vehkehie ta korissukšie, kumpasien avulla meijän piti täyttyä omat tehtävät. |
| s-82
| Šiitä Irina šelitti meilä pelin kaikki šiännöt. |
| s-83
| Mie olin Ainon roolissa, ka miun ei pitän hukkuo veteh. |
| s-84
| Miun piti auttua veikkuo Joukahaista ta voittua Antilahien kilpailušša. |
| s-85
| Šen lisäkši huonehešša, niin kuin oikiešša šeikkailupelissä, oli peitetty erilaisie karttoja, mit niise autettih täyttyä tehtävie. |
| s-86
| Mie löysin kakši karttua, kumpasien avulla šai luuvva Šampo-melličän. |
| s-87
| Enšin oli vaikie heti ryhtyö pelih, šentäh kun ei ollun šelvä, mitein käyttäytyö ta mitä luatie. |
| s-88
| Kuni mie hokšasin, miut ”tapettih”, šentäh kun en tahton vaihtua omie karttoja Louhen kera. |
| s-89
| Šen jälkeh mie läksin Manalah Viipusen luo. |
| s-90
| Kaikin pelattih ta vaiheltih omie vehkehie, a mie issuin ta kačoin pelie. |
| s-91
| Šiitä miut pelašti miun ”muamo” ta mie tuaš piäsin pelih. |
| s-92
| ”Kalevala” on melko melukaš peli, šentäh kun kaikki yritetäh šopie keškenäh vaihtuas’s’a. |
| s-93
| Pelissä ”tapettih” šamoin Ilmarini, šiitä Manalah joutu Väinämöini, Pohjolan neito ta miun ”muamo”. |
| s-94
| Konša peli loppu, miula jäi vain kakši nauhua, kumpasien avulla mie piäsin enšimmäisellä paikalla Antilahien kilpailušša ajattelomatta tätä: |
| s-95
| Kyllikki mäni miehol’ah, a Pohjolan neito joutu Manalah. |
| s-96
| Lemminkäini tuli parahakši runonlaulajakši. |
| s-97
| Pelin aikana hiän vaihto vehkehie, ”tappo” toisie hahmoja ta rikko lupaukšen. |
| s-98
| Ka kun šanotah: ”Voittajie ei tuomita!” |
| s-99
| Pelin lopušša Lemminkäini luki runon ”Kalevalašta” karjalan kielellä. |
| s-100
| Kalevala-pelin voittajakši piäsi Viipuni, šentäh kun Manala oli täyši henkie. |