| s-403
| Söimme vaahtokarkkeja nuotion äärellä ja katsoimme taivasta joka punersi auringon laskiessa. |
| s-404
| Äkkiä kaikki näkyi välähdyksinä pääni sisällä. |
| s-405
| Liekit. |
| s-406
| Hän työntää minut ulos. |
| s-407
| Viimeinen kerta kun näen hänen suklaiset silmänsä. |
| s-408
| Hän katoaa kellertävän oranssiin mereen, eikä tule takasin. |
| s-409
| Avaan silmäni. |
| s-410
| Hän tuijottaa minua. |
| s-411
| Ilma tuntuu pehmoiselta. |
| s-412
| Tuntuu kuin makaisin sumussa. |
| s-413
| Hän saa minut jälleen hymyilemään. |
| s-414
| Hän painaa huulet huuliani vasten ja kietoo kätensä ympärilleni. |
| s-415
| Lämpö siirtyy hänestä minuun. |
| s-416
| Hän katsoo minua syvälle silmiin. |
| s-417
| -En jätä sinua koskaan, hän kuiskaa korvaani. |
| s-418
| Suljen silmäni ja kun avaan ne näen kylpyhuoneen katon. |
| s-419
| Se oli unta, mutta silti hymyilen. |
| s-420
| Istun puolikkaalla sohvallani Finnet Internationalia ja jotakin jääkiekkojoukkuetta mainostava kalastajalakki päässäni. |
| s-421
| En välttämättä tarvitsisi hattua näin sisätiloissa varsinkin kun ikkunakin on kiinni ja ulkona kurja sateen jälkeinen kalseus, mutta olen jo tottunut sen puristukseen ohimoissani ja tuntisin ehkä itseni alastomaksi, jos näkymätön hahmo nyt varastaisi hatun. |
| s-422
| Syy, miksi se on päässäni, on jo melkein unohtunut itseltänikin. |
| s-423
| Siivosin kai vaatekaappia. |
| s-424
| Tai ainakin järjestelin uudelleen. |
| s-425
| Ehkä hattu tipahti jostain pieniksi jääneiden verrytteluhousujen seasta ja iskin sen päähäni. |
| s-426
| Tai sitten poimin sen eteisen lattialta etsittyäni paria kauan kadoksissa olleelle, sohvan selkänojan sisältä löytyneelle sormikkaalle. |
| s-427
| Ehkä hatulla tai sen päähäni joutumisella ei ole mitään merkitystä. |
| s-428
| Tänään olen onnellinen, sillä olen vihdoin löytämässä itseni. |
| s-429
| Et voi tietääkään, kuinka olen sitä yrittänyt, sillä en ole tallentanut hukassa olemisesta kertovia merkintöjä. |
| s-430
| Niistä oikein huokui päämäärättäömyys ja tietämättömyys ja tekstikin oli alkeellista kuin vuosia sitten kirjoittamani teksti. |
| s-431
| Idea niissä kaikissa oli kuitenkin se, että ihmiset ympärilläni tietävät haluavansa kivaan sisätyöhön, ambulanssikuskeiksi, kitaranrakentajiksi, arkeologeiksi, eläinlääkäreiksi, työttömiksi pummeiksi. |
| s-432
| Minä vain en tiennyt. |
| s-433
| Tai tiesin toki ammattitasolla, mutten halunnut määritellä elämääni jonkun välttämättömän rahanlähteen kautta. |
| s-434
| Koko ammatinvalintani oli järkivalinta. |
| s-435
| Tidän, mistä pidän ja mitä haluan tehdä koko elämäni, mutta haluan tehdä sitä vain työnä. |
| s-436
| En halua työn määrittävän koko minuuttani. |
| s-437
| Sehän olisi julmaa. |
| s-438
| Jos minä olisin vain ja ainoastaan opettaja, joku toinen raukka olisi vain ja ainoastaan siivooja. |
| s-439
| Tai roskakuski. |
| s-440
| Tai liukuhihnatyötekijä. |
| s-441
| Haluaako kukaan tulla määriteltäväksi 'siksi hiljaiseksi naiseksi, joka laittaa vispipuuroihin kansia'. |
| s-442
| Kuka minä sitten olen ihmisenä? |
| s-443
| Vapaa-aikana, tänä lyhyenä tyhjänä aikana välivuoden työharjoittelun ja opiskelujen alkamisen välillä, näinä vapauden kuukausina (on huomioitava, että vaikka puhun nykyhetkestä, olen oikeasti jo kahden viikon päässä. |
| s-444
| Minun vapauteni alkaa nimittäin silloin kuin ahkerien ja vähemmän ahkerien koululaistenkin.)? |
| s-445
| Minä olen tietenkin juureton. |
| s-446
| Olen kasvi, joka nostaa juurensa mullasta kuin jalat ja lähtee kävelylle maailman ääriin. |
| s-447
| Tarkemmin sanottuna se tarkoittaa tietenkin sitä, että aion pakata elämäni yhteen laukkuun ja mennä sen tarkemmin miettimättä. |
| s-448
| Sen lisäksi, että aion mennä ulkomaanmatkoille, festareille ja kavereita tapaamaan, aion mennä kotieni ja sänkyjeni välillä kuin koira sohvan ja nojatuolin välillä: vähääkään välittämättä siitä, mille tyynylle painan pääni. |
| s-449
| En tiedä, onko minusta siihen tai voinko koskaan vain mennä miettimättä, onko minulla kaikki tarvittava mukanani ja haluanko kenties seuraavana aamuna tehdä asiaa X, joka vaatisi esineen Y mukaan ottamista, mutta yritän parhaani. |
| s-450
| Liian pitkälle ajatteluakin kun voi pitää jonkinasteisena sairautena. |
| s-451
| Jos ei muuna, niin itseopittuna elämän kahlitsijana, toisissa tapauksissa jopa vapauttajana (kun muistaa illalla ottaa avaimen, eikä joudu aamuyöllä ryömimään sisälle sammakoiden reittiä.) |
| s-452
| Luultavasti koko itseni löytäminen on ulkopuolisen silmille enemmän hepreaa kuin kaikki julkaisematta jääneet itseni etsimiset ovat itselleni yhteensä, mutta otettakoon se riski. |
| s-453
| Ainakin olen yrittänyt ja ainakin olen opetellut kirjoittamaan elämäntehtävääni tukevalla tietokoneella, jota voin kokonsa ansiosta kantaa mukana missä ikinä menenkin. |
| s-454
| Runkku ja Hopee |
| s-455
| Teltsu, se on niinku Telatassu, se rassaa Karrin kimpussa. |
| s-456
| Mä oon ihan hipihiljaa nurkas. |
| s-457
| Ei se kauheesti koskaan puhu, enkä mäkään. |
| s-458
| Se ei tykkää, et mä istun tääl, et tääl alakerras on muita ku se ja Karri, mut se antaa mun silti monesti istuu tääl tosi pitkään enneku ajaa mut pois. |
| s-459
| Karri on meidän kärry eikä sillä oo käsiä. |
| s-460
| Teltsulla on, mut sillä ei oo jalkoja. |
| s-461
| Mä oon kuullu, et Teltsu on joskus ollu solttu ja astunu miinaan tai jotain, ja siks se istuu ny tuos telatuolis. |
| s-462
| Karriki on joskus ollut ihan oikeissa töissä, taksina tai jotain, mut siitä on aikaa. |
| s-463
| Sitä on tuunattu niin paljo, et ei se enää taksista mee. |
| s-464
| 'Etsä vois Runkku nyt lähtee niinku vittuun?' |
| s-465
| Teltsu heittää mulle. |
| s-466
| Mä kohautan olkiani ja lähen nouseen portaita yläkertaan. |
| s-467
| Stilsu makaa sohvalla taju kankaalla. |
| s-468
| Se on meidän jengin pomo eikä se tykkää Karrista. |
| s-469
| Se sanoo, et se ei tykkää koneista ja Karri on kone ja siks se ei tykkää siitä. |
| s-470
| Emmäkään tykkää koneista eikä kukaan muukaan meistä, paitsi ehkä Teltsu, mut mun mielestä Karri on silti ihan ookoo. |
| s-471
| Stilsu ei tykkää Teltsustakaan, kun Teltsu aina häärää Karrin kans ja kun se on muutenki puoliks kone. |
| s-472
| Mut alakerras Teltsu on pomo eikä ees Stilsu rähise siellä koskaan. |
| s-473
| Stilsu on tapellu yöllä, sen kädet on auki ja paita veres. |
| s-474
| Mut se nyt on aina veres. |
| s-475
| Se diilaa aineita ja sit vetää niitä ja sit se alkaa koluaan tätä meidän korttelia ja hakkaa tai painaa tai molempia mitä vaan kiinni saa. |
| s-476
| Ei se paljoo välitä et onko se kundi vai gimma vai nuori vai kalkkis, ne on kaikki sen narkkareita ja se on muutenki niin iso, ettei sen tartte välittää. |
| s-477
| Sit ku ne selvii, ne tulee taas ruinaan Stilsulta kamaa. |
| s-478
| Se tykkäis et me sanottais sitä Stiletiks, mut se on liian vaikee nimi ja siks me sanotaan sitä Stilsuks. |
| s-479
| Tai muut sanoo, mä en. |
| s-480
| Mua sanotaan Runkuks, se on niinku Runoilija, ku mä en sano koskaan mitään, kirjotan vaan seinille. |
| s-481
| Tai kyllä mä joskus lapsena sanoin, mut sit konekorttelin peltijengi sai mut kiinni ja leikkas multa kielen. |
| s-482
| Sit Stilsu on hakannu multa etuhampaat, ku emmä sen mielestä niitä enää tartte, ku emmä osaa puhuu. |
| s-483
| Mä istun siinä tuolilla ku Stilsu avaa silmänsä. |
| s-484
| Mä nään siitä et sitä riepoo ja jomottaa ja mä häivyn kiireesti pois ja piiloon. |
| s-485
| Se tulee peräs, mut ei se mua jaksa ettii, se vaan alkaa riehuu ja sit alkaa kuulua kirkumista ja huutoja ja kaikkee muuta meteliä. |
| s-486
| Mä painan kädet korville, se on vähän ku menis jonneki pois. |
| s-487
| Me istutaan Karrin kyydis ja ajetaan ostarille. |
| s-488
| Se on vähä sellanen ei minkään jengin maa. |
| s-489
| Konekorttelin jengi on tietysti kans siellä. |
| s-490
| Ne asuu ihan meidän naapurissa eikä me tykätä niistä. |
| s-491
| 'Vittu et alko haiseen paska!' ne huutaa meille. |
| s-492
| Ne sanoo kaikkia ihmisiä paskapusseiks tai räkäpaskoiks tai sellasiks. |
| s-493
| Tai limanaamoiks tai vittunaamoiks. |
| s-494
| 'Mitä vittuu noi roskikset rämisee?' Stilsu huutaa isoon ääneen et ne kuulis kans. |
| s-495
| Me sanotaan niitä roskiksiks tai vaikka paskapöntöiks. |
| s-496
| Ne ku on peltiä, niinku roskiksetki, tai on ne kyllä muoviaki, konejengi siis, ja roskiksetki, ainaki jotku. |
| s-497
| Ne näyttää meille käsimerkkejä ja me näytetään niille. |
| s-498
| Mut ei me aleta nyt rähiseen, pidetään vaan lämpöö päällä. |
| s-499
| Niillon oma kortteli, meillä oma, nii ei nyt tartte riehuu. |
| s-500
| Jotku luulee, et koneet on kovia eikä niille pärjää, mut ei se nii mee. |
| s-501
| Jotku niistä on sairaan nopeita, mut ne on sit heikkoi. |
| s-502
| Sit jotku niistä on tosi vahvoi, mut ne on sit hitaita. |