| s-301
| Hän siristeli silmiään katsahtaessaan aurinkoon. |
| s-302
| Poika pysähtyi ja katsoi suurta haukkaa, joka peitti auringon pieneksi hetkeksi. |
| s-303
| Haukan ruskeat ja mustat värit ehtivät välähtää nopeasti. |
| s-304
| Kuului kovaa kirskuntaa ja tööttäys. |
| s-305
| Poika hätkähti ja lähti juoksuun, joka oli vaikeaa kuoppaisella pellolla. |
| s-306
| Hän loikkasi heinikosta esiin soratielle ja oli kaatua naamalleen, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa. |
| s-307
| Hän lähti juoksemaan kohti bussia ja mietti miten niin vanha rotisko voi yhä toimia. |
| s-308
| Näytti kuin siitä ensimmäisessä töyssyssä lähtisi kaikki osat irti. |
| s-309
| Siltä se oli näyttänyt jo monta kuukautta. |
| s-310
| Bussi oli joskus ollut keltainen, mutta ei pojan elinaikana. |
| s-311
| Nyt se on hiekkapölyn harmaa. |
| s-312
| Kun poika loikkasi sisään, bussi heilahti pelottavasti. |
| s-313
| Poika joutui ottamaan tukea ovesta jotta pysyisi pystyssä. |
| s-314
| Kuului möreä ja hyvin karhea yskäys. |
| s-315
| -Maks. |
| s-316
| Ääni oli hyvin matala ja käheä ja sen sävy sai pojan säpsähtämään. |
| s-317
| Maks nosti hitaasti katseensa ylös. |
| s-318
| Kuski katsoi häntä, kuten aina Maksin ollessa myöhässä. |
| s-319
| Tuo ilme olisi saanut demoninkin pakenemaan paikalta. |
| s-320
| Maks nielaisi. |
| s-321
| -Hei, Krobs..., Maks sanoi ja käveli istumaan bussin keski osaan. |
| s-322
| Penkistä lennähti pölypilvi, kun hän istui. |
| s-323
| Maks katsoi kuinka Krobs painoi kaasua ja käänsi vaihdekeppiä. |
| s-324
| Bussi nytkähti liikkeelle. |
| s-325
| Maks tarkasteli Krobsia peilin kautta. |
| s-326
| Mies oli vanha, varmaan 60-70 vuotias. |
| s-327
| Häntä voi jo sanoa maailmaa nähneeksi. |
| s-328
| Hänen naamansa oli kapea ja pitkä ja hänen otsaansa koristi leveä ja pitkä arpi, joka jatkui hänen vasemman silmän päältä melkein alas leukaan. |
| s-329
| Se oli syy miksi hänen toinen silmänsä ei ole auki. |
| s-330
| Maks ei ole ikinä uskaltanut kysyä mistä arpi oli peräisin, mutta hän oli miettinyt eri vaihtoehtoja. |
| s-331
| Ensimmäinen veikkaus oli sota-arpi. |
| s-332
| Jos vaikka hän jäi jälkeen ja joutui vangiksi ja kidutettavaksi. |
| s-333
| Ja sitten jossain vaiheessa hän pääsi pakoon. |
| s-334
| Toinen vaihtoehto olisi kolari. |
| s-335
| Krobs ajaa niin huolimattomasti, että on ihme että hänellä on ylipäätään ajokorttia. |
| s-336
| Tai eihän sitä kukaan voi tietää, jos hänellä ei sitä vaikka olisikaan. |
| s-337
| Krobsista ei tiedetä mitään muuta kuin se, että hän on bussikuski. |
| s-338
| Kukaan ei edes tiedä missä hän asuu. |
| s-339
| Hän saattaa jopa asua tässä bussissa. |
| s-340
| Maks katsahti Krobsin toiseen silmään, miettiessään sen väriä, mutta tajusi miehen tuijottavan suoraan häneen. |
| s-341
| Maks käänsi päänsä nopeasti ikkunaan ja onnistui samalla kolauttamaan sen siihen. |
| s-342
| -Ouuuts..., hän mutisi ja piteli päätään. |
| s-343
| Kuului kikatusta. |
| s-344
| Maks kääntyi nyrpeänä katsomaan taakseen. |
| s-345
| Kaksi penkkiriviä taaksepäin istui tyttö. |
| s-346
| Tyttö säpsähti huomatessaan Maksin ilmeen. |
| s-347
| -Ei ollut hauskaa, Aleksandra, Maks nurisi. |
| s-348
| Tyttö nousi ja käveli horjahdellen hänen viereensä. |
| s-349
| Hän vältteli katsomasta peiliin, sillä hän tiesi Krobsin tuijottavan vihaisesti. |
| s-350
| -Se on AleX! Tyttö sanoi, korostaen lempinimen loppua. |
| s-351
| Aleksandra käänsi katseensa ulos. |
| s-352
| Siellä oli alkanut sataa. |
| s-353
| Pisarat hakkasivat ikkunaa ja saivat kaiken näyttämään vääristyneeltä. |
| s-354
| -Hyvä on, AleX! Maks korjasi nimen samaan sävyyn kuin tyttö oli itse määritellyt. |
| s-355
| Hän |
| s-356
| Hautajaiset. |
| s-357
| Pelkkiä sekottuneita kyyneleitä ja sadepisaroita. |
| s-358
| Onneksi ne ovat nyt ohi. |
| s-359
| Meikki valuneena poskille voi palata tyhjään asuntoon. |
| s-360
| Kaikki siellä tulee muistuttamaan hänestä. |
| s-361
| Etenkin viimekesän kuva mökiltä. |
| s-362
| Hänen ilonsa näkyy suuressa hymyssä ja loistavissa, suklaanruskeissa silmissä. |
| s-363
| Musta, lyhyt tukka sojottaa joka suuntaan, kun hän hyppää laiturilta vaaleaan ja kirkkaaseen veteen. |
| s-364
| En saa katsettani irti kuvasta. |
| s-365
| Nuo silmät kahlitsevat minut ja vetävät minut kehyksiin, aivan kuin hän vetäisi minut veteen mukanaan. |
| s-366
| Suljen silmäni kyyneleiden yrittäessä pyrkiä ulos. |
| s-367
| Nostan käteni pienen, kultaisen medaljongin päälle ja puristan sen nyrkkini sisään. |
| s-368
| Me riitelimme sinä iltana. |
| s-369
| Silti se ilta loppui pitkään suudelmaan. |
| s-370
| Pystyn tuntemaan sen. |
| s-371
| Se riipaisee sydäntäni. |
| s-372
| Pudistan päätäni ja potkin kengät jalastani. |
| s-373
| Riisun takin lattialle ja kävelen kohti kylpyhuonetta. |
| s-374
| Matkalla riisun ja pudotan lattialle musta ja kiiltävän mekkoni, sekä tummat alusvaatteeni. |
| s-375
| Astun kylpyhuoneeseen ja sytytän kylpyammeen vierellä olevat kynttilät. |
| s-376
| Painaessani katkaisijaa, pimeys valtaa hetkeksi koko huoneen, kunnes kynttilöiden loiste nappaa pimeydestä kiinni ja murtavat sen. |
| s-377
| Katson itseäni peilistä. |
| s-378
| Ripsiväri on valunut jo pitkän matkaa poskillani. |
| s-379
| Vetäisen hiussoljen irti ja hiukseni valahtavat auki. |
| s-380
| Otsatukka lennähtää silmilleni ja kätkee ne alleen. |
| s-381
| Astun tyhjään ja kylmään ammeeseen ja avaan vesihanan. |
| s-382
| Jäätävä vesi muuttuu nopeasti mukavan lämpimäksi ja rentouttavaksi. |
| s-383
| Kun vettä on kaulaan asti suljen silmäni ja laskeudun veden alle. |
| s-384
| Avaan silmäni, kaikki on sumeaa. |
| s-385
| Pystyn näkemään hänet. |
| s-386
| Hän on aivan edessäni hymyilemässä ja vilkuttamassa. |
| s-387
| Hän lähestyy minua, mutta happeni loppuu ja joudun nousemaan pintaan. |
| s-388
| Hengitän keuhkoni täyteen ilmaa ja sukellan uudelleen. |
| s-389
| Olen veden alla kauan, mutta hän ei tule. |
| s-390
| Minun täytyy lakata kuvittelemasta, että hän tulee. |
| s-391
| Mutta en pysty. |
| s-392
| Haluan hänet tänne. |
| s-393
| Haluan hänen halaavan minua ja suutelevan yhä uudelleen ja uudelleen. |
| s-394
| Nojaan ammeen reunaan ja suljen silmäni. |
| s-395
| Hän seisoo edessäni ja ottaa kädestäni kiinni. |
| s-396
| -Hankitaan koira! |
| s-397
| Sellainen noutaja, vai mikä se nyt oli! |
| s-398
| Hänen äänensä oli hyvin innokas ja kaikui kauas mökkimme pihassa. |
| s-399
| Hänen silmänsä säihkyivät. |
| s-400
| Sama viikonloppu, jolloin kuva otettiin. |