| s-501
| Jotku niistä on sairaan nopeita, mut ne on sit heikkoi. |
| s-502
| Sit jotku niistä on tosi vahvoi, mut ne on sit hitaita. |
| s-503
| Jotku niistä sammahtaa tosi nopeesti. |
| s-504
| Pitää vaan tietää, mitä tekee nopeiden kans ja mitä sit vahvojen kans, nii sitä pärjää ihan kivasti. |
| s-505
| On tietty ardet, ne on tosi pahoja. |
| s-506
| Ne on entisii vartijoita ja sellasii, ja ne on nopeita ja vahvoja. |
| s-507
| Mut ei niitä täällä paljoo oo eikä ne hengaa konekorttelin peltipurkkien kans, niillä on niinku vähä isommat kuviot. |
| s-508
| Konejengi on sellasta sekalaista peltiromua. |
| s-509
| Yks niistä on sellanen mainospelle, se on karannu jostain pikaruokalasta. |
| s-510
| Yks toinen on sitte sellanen linkkaava köyryselkänen rautakanki, joka on aina tukevasti kamois. |
| s-511
| Ne on kaikki sellasii säälittävii luusereita, sellasia ku me. |
| s-512
| Mun sydän alkaa hakkaan ihan raivona, ku mä nään sen. |
| s-513
| Mä sanon sitä Hopeeksi. |
| s-514
| Se menee hengaan konejengin kärrylle. |
| s-515
| Se on musta kaunein olento koskaan. |
| s-516
| Mun mielestä se on tytsy, mut eihän koneista voi sanoo, et onko ne tytsyi vai kundei. |
| s-517
| Mä tykkään hengata täällä ostarilla just siks, ku täällä mä aina joskus nään sitä. |
| s-518
| Mä haluaisin mennä sen luokse ja sanoo kuinka paljo mä rakastan sitä, mut emmä pysty. |
| s-519
| Siis meneen, mut emmä tietenkään vois sille mitään sanookaan. |
| s-520
| Joskus mä hengaan vaan ostarilla ihan yksikseen, et näkisin senki yksin. |
| s-521
| Sit jos se on, niin mä oon ihan vaan jähmettyny paikoilleen. |
| s-522
| Joskus se tuijottaa mua, niillä sen hopeasilmil, ja sillon musta tuntuu, et mä kuolen siihen paikkaan. |
| s-523
| Mä oon öisin spreijannu sydämiä, isoja ja pikkuisia punaisia sydämiä, ihan joka puolelle ostaria, vaikka ei muu jengi sitä tiedä enkä mä aio kertoo. |
| s-524
| Mä haluaisin niin kovasti spreijata ostarin etuseinään mut ja sen ja ison sydämen, mut jos mä tekisin sen, niin mut varmaan tapettais. |
| s-525
| Ja se voitais tappaa kans. |
| s-526
| Siks mulla on piilossa semmoinen isompi kuva, johon tulee mä ja se ja sit paljo sydämiä ja kaikkee. |
| s-527
| Sitte ku se on valmis, nii mä näytän sen sille ja sit se ehkä tajuu ja me aletaan kimppaan. |
| s-528
| Mä tiedän, et oon kyl ihan sekasi, mut ei se mua haittaa. |
| s-529
| Melkein siltaa |
| s-530
| Naapurista kantautuva ruusun värinen bassojytke ei vaikuttanut millään lailla A. Jokisen suunnittelutyöhön. |
| s-531
| Jokisen työnä oli ideoida, suunnitella ja rakennuttaa silta. |
| s-532
| Siinä ei juuri olisi mitään ihmeellistä, jos silta olisi esimerkiksi rantasaaresta mannermaalle ja takaisin, mutta kun siltä oli mannermaalta mannermaalle ja takaisin… |
| s-533
| Sepä asiasta tekikin mutkikkaan. |
| s-534
| A. Jokinen ei tiennyt mitään yli 1000km pitkistä silloista. |
| s-535
| Jo tuo mutkikas tietämättömyys saattoi saada aikaan sen, ettei tuosta tietämättömyydestä kertova tekstikään ollut juuri A. Jokisen perunoiden kuorijaa pätevämmän kirjoittajan käsiteltävänä. |
| s-536
| Alunperinkin, A. Jokinen, halutessaan saada tuon valtavan haasteen aiheuttamat paineet ja uramuutokset jälkipolvien luettavaksi, halusi asiaa hoitamaan jonkun pätevän henkilön. |
| s-537
| Hieman samaan tyyliin kuin ruuhkaisesta Olympia-kylästä huolehtiva nakkikojuketjun omistaja laittaa paremmat myyjät lähelle kisailijoista huolehtivaa aluetta ja kerran tunnissa myyvät kojunlämmittäjät pääsevät kauemmas. |
| s-538
| Ei silti, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että A. Jokinen, armeijassa 65 kiloa laihtuneena aliupseerikirjurina toimineena henkilönä, halusi saada koko haasteensa paperille, tiedettyään jo etukäteen että tulisi epäonnistumaan dramaattisesti myös siinä, että saisi tuon luettavaksi tarkoitetun tekstin luettavaan ja nimenomaan selkeästi ja helposti luettavaan muotoon. |
| s-539
| Herranen aika, A. Jokisen palkkaama haamukirjoittaja ei tienny kirjoittamisesta muuta kuin sen, missä 90% näppäimistä sijaitsee. |
| s-540
| Pienenkin viiveen yllättäessä, A. Jokisen insinööritaitojen mahtipontisen haasteen esilletuominen hidastui jopa niin paljon, että tauon aikana ehti syödä pikaravintolassa lastentarhanopettajien jokaviikkoisen lakon aikana. |
| s-541
| Oikoluettuaan oikolukuhetkellä aikaansaadun tekstin tuosta hänen suunnittelurajoittuneisuuteensa sisällöltään pyrkivää tekstiä, A. Jokinen saattoi tajuta, ettei ole minkäänlaisia perusteluita kirjoittaa yhtään pidempää tarinaa siitä, ettei A. Jokinen saanut edes haasteiden edessä kompastumistaan kirjoitettua siten, etteikö sokea koirakin olisi nauranut sille viimeistään kuvatekstien kohdalla. |
| s-542
| Näitä kuvatekstejä edustaa hyvin seuraava kuva/teksti-yhdistelmä: |
| s-543
| (kuva) A. Jokinen työntömitan kanssa mittaamassa tynnyrin kauluksen taitteen sädettä; |
| s-544
| (kuvateksti):”Aapo Jokinen mittaa kuinka monta kilometriä enemmän hänen suunnitelmiensa mukaan tarvitaan sillan kattamiseksi rakennettavaan perinteiseen siltakatoskattoon.” |
| s-545
| Tässä vaiheessa haamukirjoittaja otti lopputilin. |
| s-546
| Aamupala keski-Suomessa |
| s-547
| Pirkko ja Pekka, aviopari keski-Suomessa, aloitteli aamuaan aamupalaa valmistaen, kuten he olivat tottuneet tekemään jo monet vuodet. |
| s-548
| Syksyinen aurinko loi keittiöön lämpimän sävyn, vaikka syksy muutoin onkin kylmähkö vuodenaika. |
| s-549
| Kristallinen sokerisirotin taittoi valoa valkeaan pöytäliinaan, ja tarkkaavaisena naisena Pirkko näki auringonvalon kauniin spektrin. |
| s-550
| Ilmiö kesti kuitenkin niin lyhyen aikaa, ettei Pekalla ollut mahdollisuutta sen todistamiseen. |
| s-551
| Pirkko oli vielä äskeisen näyn lumoissa, kun Pekka kysyi veistä lainaksi. |
| s-552
| “Ota vain”, vastasi Pirkko hajamielisesti. |
| s-553
| “Se on käytännöllisesti katsottuna puhdas. |
| s-554
| Leikkasin sillä vain kurkkua leivälle ja huuhdoin raanan alla. |
| s-555
| Kuivasin sen lopuksi astiapyyhkeeseen.” |
| s-556
| Pekka tarttui veitseen, aikomuksenaan leikata sillä pätkä maksamakkaraa ruisleivälleen. |
| s-557
| Hänen mielestään ei ollut sen kaltaisen yhdistelmän voittanutta, kun päälle sai vielä hörpätä hyvää kahvia. |
| s-558
| Mustaa ja runsaasti sokeroitua. |
| s-559
| Juuri kun veitsi oli osumassa pehmeään makkaraa se pysähtyi. |
| s-560
| Pekka mietti tiiviisti äsken kuulemaansa ja kääntyi määrätietoisesti Pirkon puoleen. |
| s-561
| “Mitä tarkoitit kun sanoit, että veitsi on käytännöllisesti katsoen puhdas? |
| s-562
| Onko sitten teoriassa olemassa mahdollisuus, ettei se olisi? |
| s-563
| Eikö tämän kaltaisessa asiassa käytännön ja teorian tulisi olla samanlaisia?” |
| s-564
| Pirkko katsoi Pekkaa hämmästynein silmin. |
| s-565
| Kummastus levisi koko hänen kehoonsa, ja hänen oli salaa pöydän alla nipistettävä itseään todetakseen, että oli hereillä. |
| s-566
| Hän ei pientä suun aukaisua lukuun ottamatta pystynyt muunkaltaiseen reagointiin. |
| s-567
| Eikä saanut siihen tilaisuuttakaan kun Pekka jatkoi puhettaan. |
| s-568
| “Jos veitsi on teoreettisesti puhdas, voisin käytännössä helposti todistaa ettei niin ole. |
| s-569
| Voisin ottaa sen steriilein kumihansikkain kuivaustelineestämme, ottaa bakteeriviljelyn ja saada tulokseksi kunnon kasvannaiset kasvatusmaljassa. |
| s-570
| Veitsi voisi siis olla teoriassa puhdas, mutta käytäntö todistaisi ettei niin ole.” |
| s-571
| Pirkko otti pikaisen hörpyn kahviaan ja yritti nauttia sen puhtaasta mausta. |
| s-572
| Hän ei ollut koskaan pitänyt, jos kahviin oli sekoitettu sokeria tai maitoa, kermasta puhumattakaan. |
| s-573
| Kaikilla variaatioilla kokeiltuna, kahvi oli parasta mustana. |
| s-574
| Jos pavut olivat vastajauhettuja, paransi se vain lopputulosta. |
| s-575
| Tämä kahvi oli sitä mitä pitikin. |
| s-576
| Pirkon vaatimusten mukaista, mutta nyt hän ei saanut siitä makua irti. |
| s-577
| Pekka piti siitä huolen jatkaessaan selontekoaan ja näin vieden kaiken huomion, joka olisi ollut mahdollista jakaa muille asioille. |
| s-578
| “Mutta kun sanoit, että se olisi käytännöllisesti katsoen puhdas, uskoisin silloin, että sen tulisi olla jotakuinkin steriili. |
| s-579
| Silloin voisin helposti käytännössä todistaa, edellä kuvaamallani menetelmällä, että niin oli. |
| s-580
| Olisiko silloin kuitenkin teoriassa mahdollisuus sille ettei se olisi? |
| s-581
| Mielestäni kyllä, koska kuvaamallasi puhdistusmenetelmällä sitä olisi mahdoton saada lähellekään puhdasta. |
| s-582
| Eli täten voisin teoriassa todistaa sen, että veitsi olisi edelleen likainen, vaikka olisit sen huuhtonut vedellä ja kuivannut pyyhkeeseen.” |
| s-583
| Pirkko huomasi tyhjentäneensä kuppinsa kuunnellessa Pekan esitelmöintiä veitsiaiheestaan. |
| s-584
| Hän ei ollut edes huomannut tehneensä niin. |
| s-585
| Aamuinen kahvi oli kofeiiniriippuvaiselle tuiki tärkeä. |
| s-586
| Varsinkin jos siihen suhtautui yhtä suurella intohimolla kuin Pirkko. |
| s-587
| Hän huomasi lievän harmistuksen aallon sisällään mutta päätti korvata tämän menetyksen nauttimalla espressonsa tuplana päivällisen jälkeen. |
| s-588
| Pekka pyöritteli veistä kädessään mietteliään näköisenä. |
| s-589
| Maksamakkara odotti leikkuulaudalla ruisleipäviipale vierellään. |
| s-590
| Hänellä alkoi olla jo nälkä, joten oli aika tehdä päätöksiä. |
| s-591
| “Otan kaikesta huolimatta uuden veitsen, vaikka tätä onkin hieman puhdistettu. |
| s-592
| Uusi veitsi on tiskattu astianpesukoneessa, joten se on melko puhdas. |
| s-593
| Teoriassa ja käytännössä voisin asian todistaa olevan toisin. |
| s-594
| Ja melko helposti, kuten äsken tein. |
| s-595
| Kulttuurinen ja kokemuspohjainen oppiminen ovat kuitenkin antaneet minulle mahdollisuuden joissakin tapauksissa unohtaa tosiasiat ja voin käyttää tätä uutta veistä huoletta. |
| s-596
| Ja voimme jatkaa aamupalaamme.” |
| s-597
| Pekka lopetti lauseensa leveään hymyyn, ja uuden veitsen kanssa jatkoi keskeytynyttä työtään maksamakkaran sekä ruisleivän kanssa. |
| s-598
| Pirkko katsoi Pekkaa edelleen ihmeissään mutta sai pienellä vaivalla ajatuksensa kasaan ja pyysi melkein normaalilla äänellä toisen kupillisen kahvia. |
| s-599
| Paa se siihe |
| s-600
| ja o - sulle onnea kuule kun sä olet anoppi. |