| s-906
| Hän vilkaisi minua selvästi huvittuneena, otti vatsansa käsivarsilleen ja nosti sen pois altani. |
| s-907
| Se kuitenkin vyörähti takaisin päälleni ja lukitsi toisen käteni alleen. |
| s-908
| Ähisin ja koetin kiskoa kättäni irti. |
| s-909
| Miestä hymyilytti entistä leveämmin ja hän taputti tyytyväisen oloisena ryllykkäänsä. |
| s-910
| – Puuroa, hän sanoi. |
| s-911
| – Kaurapuuroa. |
| s-912
| Suurista ja leveistä ryyneistä. |
| s-913
| Kunnolla haudutettua. |
| s-914
| – Jaaha. |
| s-915
| – Etkö usko? |
| s-916
| Saat maistaa, mies lupasi ja rupesi penkomaan kassiaan. |
| s-917
| – Olen minä puuroa maistanut, ei tarvi nyt. |
| s-918
| – Et tällaista, mies sanoi ja työnsi käteeni puusta vuollun lusikan, joka haisi mukavasti katajalle. |
| s-919
| Unohduin haistelemaan lusikkaa ja muistelemaan isopappaani, joka eläessään teki kaikenlaisia tarvekaluja puusta ja varsinkin katajasta. |
| s-920
| Minulla taisi vieläkin olla jossain isopapan tekemä jousipyssy ja päivittäisessä käytössä muutama kulho ja voiveitsi. |
| s-921
| Mies ei olisi voinut tehokkaammin napata mielenkiintoani. |
| s-922
| – No niin, mies sanoi ja veti auki vatsansa sulkevan vetoketjun. |
| s-923
| Katsoin silmät tapillaan. |
| s-924
| Vatsa oli täynnä makeaa puuroa ja kullan keltainen voisilmä suli sen päällä. |
| s-925
| Vesi valahti kielelleni, enkä enää hillinnyt itseäni, vaan työnsin lusikkani puuroon. |
| s-926
| Se oli hyvää. |
| s-927
| Se oli paljon parempaa kuin mikään aiemmin maistamani, ja minä mätin sitä suuhuni niin paljon kuin sain mahtumaan. |
| s-928
| Ja kyllä sitä mahtuikin. |
| s-929
| Vatsani oli aivan pohjaton ja veti sitä enemmän, mitä enemmän söin. |
| s-930
| Lopulta vieressäni istuvan miehen vatsa oli tyhjä. |
| s-931
| Olin syönyt kaiken puuron, mutta olin edelleen nälkäinen ja nuolin lusikkani yhä uudelleen. |
| s-932
| Halusin saada joka ainoan puuronnokareen, mitään ei saisi mennä hukkaan. |
| s-933
| Kun juna saapui asemalle, mies vierestäni nousi ylös hoikkana ja sutjakkaana ja änkesi ohitseni. |
| s-934
| Kun hän sitten seisoi junan käytävällä, hän ojensi minulle kassinsa. |
| s-935
| – Siellä on vetoketjuja ja monenlaisia lusikoita. |
| s-936
| Saatat tarvita niitä. |
| s-937
| Koetin nousta ylös, mutta pulska mahani tömähti edessä olevan penkin selkänojaan ja keikautti minut takaisin istumaan. |
| s-938
| Koetin tarttua miehen vaatteisiin, halusin tietää mistä oli kysymys, mutta hän väisti paksut, hapuilevat sormieni ja taputti minua vatsalleni. |
| s-939
| – Huumori auttaa, hän lupasi ja juoksi ulos junasta juuri ennen kuin se vislasi taas liikkeelle. |
| s-940
| Nereidien laulu |
| s-941
| Kalymnoksen viimeisellä kuninkaalla Philokrateella ei ollut muita lapsia kuin Hypatia-niminen tytär. |
| s-942
| Kun Hypatian tuli aika avioitua, Philokrates päätti antaa tyttärensä sille, joka toisi Hypatialle kauneimman ja kallisarvoisimman kaulakorun. |
| s-943
| Philokrates lähetti kaikille kreikkalaisille ylimyksille viestin, että sulhasehdokkaiden tuli saapua Kalymnokselle seuraavaan täysikuuhun mennessä. |
| s-944
| Hypatia saisi itse valita heidän tuomistaan kaulakoruista mieleisensä ja samalla tulevan aviomiehensä. |
| s-945
| Tieto Philokrateen ilmoituksesta levisi myös sienensukeltajien pariin. |
| s-946
| Heidän joukossaan oli nuorukainen nimeltä Theron, joka oli rakastunut Hypatiaan. |
| s-947
| Hän valitsi sukeltamistaan sienistä aina kaikkein parhaimmat ja vei ne kuninkaanpalatsiin. |
| s-948
| Ajatus siitä, että Hypatia peseytyi juuri hänen sukeltamallaan sienellä tuotti Theronille suurta mielihyvää. |
| s-949
| - Minä aion sukeltaa niin paljon sieniä, että pystyn ostamaan Hypatialle kaikkein kauneimman kaulakorun, Theron sanoi ystävälleen Simonideelle. |
| s-950
| - Sitten saan hänet vaimokseni. |
| s-951
| - Sinäkö kilpailisit ylimysten rikkauksien kanssa sienilläsi? |
| s-952
| Simonides nauroi. |
| s-953
| - Vaikka sukeltaisit kaikki sienet Aigeianmerestä, et siltikään pystyisi ostamaan hänelle edes hopeista kaulaketjua. |
| s-954
| Jätä nuo hupsut haaveesi, niistä ei seuraa mitään hyvää. |
| s-955
| Theron suuttui Simonideelle, mutta tajusi pian hänen olevan oikeassa ja masentui. |
| s-956
| Simonides sääli ystäväänsä ja pyysi tätä mukaansa sukellusmatkalle. |
| s-957
| Ehkä merituuli puhaltaisi turhat haaveet Theronin mielestä tai sukeltaminen kylmään meriveteen viilentäisi hänen tunteitaan Hypatiaa kohtaan. |
| s-958
| Theron suostui ja he lähtivät matkaan seuraavana aamuna. |
| s-959
| Muutkin sienensukeltajat olivat lähteneet merelle. |
| s-960
| Hypatiaa kosimaan tulevat ylimykset toisivat mukanaan hovinsa ja paljon seuralaisia, joiden kaikkien tulisi olla edustavimmillaan. |
| s-961
| Kalymnoksen sieniä pidettiin tuohon aikaan kaikkein parhaimpina pesusieninä, joten niillä olisi varmasti suuri kysyntä. |
| s-962
| Simonides ja Theron päättivätkin suunnata kauemmas, pois tutuilta sienipaikoilta, joissa nyt parveili sukeltajia. |
| s-963
| Simonides ja Theron saapuivat nimettömän ja aution saaren luokse. |
| s-964
| Vesi saaren ympärillä oli kirkasta, eikä siellä ollut vaarallisia merivirtoja. |
| s-965
| Muutaman koesukelluksen jälkeen he löysivät saaren länsipuolelta hyvän sieniapajan. |
| s-966
| Se oli merenalaisen jyrkänteen reunalla, niin syvällä että vain parhaat sukeltajat pystyivät noutamaan sieltä sieniä. |
| s-967
| Theron ja Simonides sukelsivat vuorotellen, toisen pitäessä huolta ettei vene ajelehtinut pois. |
| s-968
| Erään kerran kun Theron oli sukeltanut pohjaan ja keräsi sieniä, hän sattui katsomaan jyrkänteen reunan yli. |
| s-969
| Jyrkänteen pohjalla oli kaupunki. |
| s-970
| Se ei voinut olla maanjäristyksen mereen suistama, sillä rakennukset olivat ehjiä ja niiden marmori oli helmenvalkoista. |
| s-971
| Päästyään takaisin veneeseen Theron kertoi näkemästään Simonideelle. |
| s-972
| Simonides ei ensin uskonut Theronia, mutta sukellettuaan itse jyrkänteen reunalle uskoi ystäväänsä. |
| s-973
| Kaupunki oli niin syvällä, että sinne sukeltaminen olisi äärimmäisen vaarallista jopa kokeneelle sukeltajalle. |
| s-974
| Iltapäivä oli jo pitkällä, joten he päättivät mennä saarelle syömään ja lepäämään. |
| s-975
| Kun he istuivat rannalla, heidän luokseen saapui vanha mies, jonka he kutsuivat mukaan syömään vähiä eväitään. |
| s-976
| Vanhus kertoi käyvänsä joskus saarella saadakseen ajatella rauhassa. |
| s-977
| Theron uteli, tiesikö vanhus mitään uponneesta kaupungista. |
| s-978
| - Se on Nereidopolis, nereidien kaupunki, vanhus sanoi. |
| s-979
| - He asuvat siellä silloin kun Aigeianmeri on tyyni. |
| s-980
| Kun meri raivoaa, he lähtevät auttamaan myrskyyn joutuneita merimiehiä. |
| s-981
| - Ehkä meidän pitää uhrata jotain nereideille, jotta he auttavat meitä jos joudumme myrskyyn, Simonides sanoi. |
| s-982
| - Nyt kun tiedämme, missä he asuvat, uhrilahjamme menee varmasti perille. |
| s-983
| Meillä ei kylläkään ole kultaa eikä oikein muutakaan arvokasta. |
| s-984
| - Nereidit eivät auta saadakseen palkkion, vanhus vastasi. |
| s-985
| - Eivätkä he tarvitse kultaa. |
| s-986
| Delfiinit, hippokampukset ja muut merenelävät tuovat kaupunkiin uponneiden laivojen aarteita. |
| s-987
| Nereidopoliksessa on kultaa ja koruja riittämiin. |
| s-988
| Vanhus kiitti ruoasta ja jatkoi matkaansa, kadoten saaren toiselle puolelle. |
| s-989
| Alkoi tuulla, joten Theron ja Simonides päättivät lopettaa sukeltamisen siltä päivältä. |
| s-990
| Theron mietti merenalaista kaupunkia ja vanhuksen puheita koko yön. |
| s-991
| - Aion sukeltaa merenalaiseen kaupunkiin, Theron sanoi aamiaisella. |
| s-992
| - Vanhuksen puheet Nereidopoliksesta saattoivat olla pelkkää höpinää, mutta siellä voi olla jotain arvokasta, jolla saan hankittua Hypatian arvoisen kaulakorun. |
| s-993
| - Kaupunki on niin syvällä, että sinne sukeltaminen on hengenvaarallista, Simonides vastusteli. |
| s-994
| - Jos en saa Hypatiaa, en välitä vaikka jäisinkin merenpohjaan. |
| s-995
| Simonides tajusi, ettei Theron muuttaisi mieltään. |
| s-996
| Raskain mielin hän lupautui vahtimaan venettä sillä aikaa kun Theron sukelsi. |
| s-997
| He menivät veneellä merenalaisen kaupungin kohdalle ja Theron hyppäsi mereen. |
| s-998
| Simonides odotti hermostuneena kauan aikaa, mutta Theron ei palannut pinnalle. |
| s-999
| Viimein Simonides sukelsi hänen peräänsä. |
| s-1000
| Simonides ui kohti valkeana hohtavaa merenalaista kaupunkia, mutta hänen keuhkonsa tuntuivat repeävän ennen kuin hän pääsi kaupungin luokse. |
| s-1001
| Simonideen oli pakko palata pinnalle. |
| s-1002
| Vene oli ajelehtinut kauemmas ja Simonides joutui pinnistämään viimeisetkin voimansa saadakseen uitua veneen luokse. |
| s-1003
| Kerättyään voimia Simonides päätti palata Kalymnokselle. |
| s-1004
| Theron oli selvästikin hukkunut jahdatessaan olematonta aarretta. |
| s-1005
| Simonides sääli ystäväänsä, joka oli lähtenyt viimeiselle matkalleen ilman kolikkoa. |